YHDET VIELÄ

YHDET VIELÄ
YHDET VIELÄ
Tiivistelmä:

On olemassa teoria, jonka mukaan ihmisellä olisi syntyessään oltava pieni määrä alkoholia veressään, ja lievä humalatila avaa meidän mielemme ympäröivälle maailmalle, lievittää ongelmiamme ja lisää luovuuttamme. Tämän teorian rohkaisemina Martin ja kolme hänen ystäväänsä, jotka kaikki ovat uupuneita lukion opettajia, aloittavat kokeen, jossa on tarkoitus olla koko työpäivän tasaisesti hiprakassa. Jos Churchill kerran voitti toisen maailmansodan tukevassa pöhnässä, kuka tietää, mitä muutama pisara voi tehdä heille ja heidän oppilailleen? Ensimmäiset tulokset ovat myönteisiä, ja opettajien pieni hanke muuttuu todelliseksi akateemiseksi tutkimukseksi. Sekä heidän luokkansa että niiden tulokset paranevat edelleen, ja ryhmä tuntee jälleen olevansa elossa! Juopottelun jatkuessa osa osallistujista kokee tilanteensa paranevan mutta toisilla mopo karkaa käsistä. Käy yhä selvemmäksi, että vaikka alkoholi on auttanut saamaan aikaan suuria tuloksia maailmanhistoriassa, joillakin rohkeilla teoilla on seurauksia.

Elokuva valokeilassa:

Thomas Vinterbergin elokuvan YHDET VIELÄ idea on niin hyvä, että moni katsoja varmaan olisi mielellään ollut mukana pubissa juhlimassa, kun Vinterberg tai hänen luottokäsikirjoittajansa Tobias Lindholm (The Commune vuodelta 2016, The Hunt vuodelta 2013 ja Submarino vuodelta 2010) keksi sen. Tai ehkä Vinterberg oli viettämässä poikien kanssa hauskaa iltaa, kun hän päätti tehdä elokuvan, joka perustuu norjalaisen psykologin Finn Skårderudin hieman kyseenalaiseen teoriaan, jonka mukaan ihmisellä on synnynnäisesti veressään 0,05 prosentin alkoholivaje. Tämän jälkeen kysymys kuuluu, miten ihminen alkaisi voida, jos hän yrittäisi pysytellä tällä optimaalisella humalan tasolla? Olisiko ihminen silloin onnellisempi? Kuka voisi vastustaa näin mahtavaa ideaa, joka olisi voitu vaikka kirjoittaa tupakka-askin kääntöpuolelle? Ei ainakaan Cannes, jossa YHDET VIELÄ valittiin yhdeksi voittajaehdokkaaksi, eikä Euroopan elokuva-akatemia, ei Toronton elokuvafestivaali, jolla se myös valittiin voittajaehdokkaiden joukkoon, eikä San Sebastiánin elokuvafestivaali, jolla pidettiin sen fyysinen maailmanensi-ilta ja jolla se oli kisaamassa voitosta, eikä edes Tanskan Oscar-valintalautakunta, joka on valinnut sen edustamaan maata parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa.

On aivan oikein, että kun keksii tällaisen konseptin, on aika koota vanha jengi yhteen. Ja mikä olisikaan juhlavampaa kuin nähdä Vinterbergin kasvatit Mads Mikkelsen, Thomas Bo Larsen, Magnus Millang ja Lars Ranthe samassa elokuvassa. He esittävät keski-iän kriisissä olevia lukion opettajia, jotka haluavat saada itseluottamuksensa takaisin sekä kotona että työpaikalla, ja mikä olisikaan siihen parempi keino kuin alkoholi? Tässä ajatuksessa on jotakin niin kapinallista, että on lähes sääli todeta, että jopa elokuvissa alkoholi on parannuskeino elämän ongelmiin, juuri niin kuin voisi olettaakin. Jossain vaiheessa silti tulee krapula. Aluksi vaikuttaa siltä, kuin Vinterberg ihannoisi alkoholia kaikenkattavana parannuskeinona tavalla, joka saisi Onnen kiertolaiset riemastumaan. Eräälle hermostuneelle oppilaalle jopa tarjotaan ryyppyä tämän koeahdistuksen helpottamiseksi – ja se tepsii loistavasti. Mikkelsenin esittämä historianopettaja Martin alkaa kertoa nuorille, että alkoholi yhdisti entisaikojen suurmiehiä. Lähestymistavan muuttuessa hänen oppilaansa näkevät hänessä Robin Williamsin esittämän John Keatingin. Seuraa herääminen pääkivun kourissa.

Vinterberg on kuitenkin älykäs ohjaaja, joka ei annan pelkän juopottelukonseptin hallita elokuvaansa. Hän käyttää juomista houkuttimena saadakseen meidät kiinnostumaan ja paljastaa sitten elokuvan syvällisemmän viestin: jos elämä vaikuttaa tarkoituksettomalta ja tylsältä, se johtuu joskus siitä, ettemme ole itsellemme rehellisiä. Tämä kertomuksen ydinviesti tekee YHDET VIELÄ tarinan, jossa juhlitaan elämän ylä- ja alamäkiä.

Tätä kaikkea siivittää eteenpäin pääjuomari Martinia esittävän Mikkelsenin upea roolisuoritus. Mikkelsen näyttelee tässä elokuvassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan äidinkielellään, ja hän esittää loistavasti alamaissa olevaa miestä, joka on kyllästynyt opettamiseen ja jonka avioliitto on väljähtynyt. Juominen toimii vain jonkin aikaa mutta riittävästi, jotta hän tajuaa, että jonkin on muututtava. Niin tapahtuukin ja näyttävällä tavalla. Onko Martinin elämä yhtään onnellisempaa? Kuka tietää, mutta ainakin hän tanssii, sisäisesti ja ulkoisesti.

YHDET VIELÄ on tanskalais-ruotsalais-hollantilainen yhteistuotantoproduktio, jonka ovat toteuttaneet Zentropa Entertainments, Film i Väst, Zentropa International Sweden, Topkapi Films ja Zentropa International Netherlands. Sen kansainvälisestä myynnistä vastaa TrustNordisk.

Kaleem Aftab