LUX-valintalautakunta

Mike Downey on irlantilainen elokuvatuottaja ja -aktivisti, joka perusti Dublinissa ja Lontoossa toimivan riippumattoman Film and Music Entertainment (F&ME) -tuotantoyhtiön vuonna 2000 ja on tähän mennessä tuottanut melkein sata pitkää elokuvaa.

Hän on vielä varsin lyhyellä elokuvatuottajan urallaan työskennellyt esimerkiksi Peter Greenawayn, Agnieszka Hollandin, Julien Templen, Pawel Pawlikowskin, Andrzej Jakimowskin, Juraj Jakubiskon, Fridrik Thor Fridrikssonin, Michel Francon ja Stephen Daldryn kanssa sekä lukuisien muiden ohjaajien kanssa eri puolilla Eurooppaa, Etelä‑Amerikkaa, Afrikkaa ja Intiaa.

Hänen viimeaikaisiin töihinsä elokuvantekijänä on kuulunut projekteja legendaaristen kirjailijoiden, kuten James Ellroyn, edesmenneen Günter Grassin ja Thomas Keneallyn (Schindlerin lista) kanssa. Hän on myös työskennellyt Colm Tóibínin, Idan käsikirjoittajan Rebecca Lenckiewiczin, VICE Groupin perustajan ja toimitusjohtajan Shane Smithin ja niinkin erilaisten ohjaajien kuin Volker Schlöndorffin, Mohsen Makhmalbafin ja Julien Templen kanssa.

Downeyn monien kassamenestysten lisäksi hänen tuottamansa elokuvat ovat saaneet yli 250 palkintoa monilla maailman merkittävimmillä elokuvafestivaaleilla, mukaan lukien Cannesin, Berliinin, Toronton, Sundancen, San Sebastianin ja Tokion elokuvafestivaalit.

Downey on ollut European Film Academyn johtokunnan jäsen lähes 20 vuotta. Toimittuaan kuusi vuotta varapuheenjohtajana hänestä tuli vuonna 2020 johtokunnan puheenjohtaja, joka toimii elokuva-akatemian entisen puheenjohtajan Wim Wendersin ja sen nykyisen puheenjohtajan Agnieszka Hollandin rinnalla. Vuonna 2006 hänet äänestettiin Britannian elokuva- ja televisioakatemian (BAFTA) neuvostoon, ja vuonna 2008 hänet valittiin BAFTAn elokuvatoimikuntaan. Hän liittyi vuonna 2020 uudelleen BAFTAn neuvostoon. Downey on johtokunnan jäsen myös merkittävässä maailmanlaajuisessa White Ribbon Alliance -organisaatiossa, joka pyrkii vähentämään äitiyskuolleisuutta kehitysmaissa. Hän on myös International Coalition for Film Makers at Risk -järjestön (ICFR) perustajajäsen. ICFR on hyväntekeväisyyssäätiö, joka puolustaa ja toimii solidaarisesti kaikkialla maailmassa vaaratilanteessa olevia elokuvantekijöitä kohtaan.

Hän on ollut mukana yli 20 kansainvälisessä tuomaristossa elokuvajuhlilla ympäri maailmaa. Näistä voidaan mainita Sarajevon elokuvajuhlat, Rio de Janeiron kansainväliset elokuvajuhlat, Cottbusin kansainväliset elokuvajuhlat, Varsovan kansainväliset elokuvajuhlat, Istanbulin elokuvajuhlat, Montrealin kansainväliset elokuvajuhlat, Motovunin elokuvajuhlat, Sofian kansainväliset elokuvajuhlat, Transilvanian kansainväliset elokuvajuhlat, Krakovan kansainväliset elokuvajuhlat ja Zagrebin kansainväliset elokuvajuhlat, joilla järjestettiin vuonna 2009 hänen F&ME-töidensä retrospektiivi.

Vuonna 2014 hänet nimettiin vuosikymmenen tuottajaksi Fort Lauderdalen kansainvälisillä elokuvajuhlilla aiempien voittajien Ed Pressmanin ja Robert Evansin jalanjäljissä. Myös Prahan elokuvajuhlilla vuonna 2015 hän sai kunnianosoituksen työstään tuottajana.

Vuonna 2020 hänen ensimmäinen opinahjonsa Warwickin yliopisto ilmoitti, että hänelle myönnettäisiin kirjallisuuden kunniatohtorin arvonimi hänen elämäntyöstään ja panoksestaan eurooppalaisen teatteri- ja elokuvataiteen hyväksi. European Film Academyssa hän ja johtokunta tukevat koulutusorganisaation FILMCLUBin perustamista. Sen tavoitteena on tuoda laadukasta elokuvaa kouluihin kaikkialla Euroopassa.

Vuoden 2022 alussa Mike Downey kutsuttiin Royal Society of Artsin jäseneksi ja hänet hyväksyttiin Yhdysvaltojen kuvataide- ja tiedeakatemiaan (AMPAS).

Mpress Media/Calm Productions julkaisi lokakuussa 2022 Iso-Britanniassa ja Irlannissa Miken ensimmäisen romaanin, Istria Goldin.

Hän jakaa aikansa viimeisimmän elokuvansa kuvauspaikkojen sekä Lontoon, Dublinin ja Istrian välillä.

Paula Bērziņa on työskennellyt Kino Bizessä vuodesta 2017 lähtien. Hän on hoitanut elokuvateattereiden päivittäistä hallinnointia, kuratoinut erityistapahtumia ja elokuvaohjelmia sekä levittänyt arthouse-elokuvia ja järjestänyt markkinointikampanjoita. Parin viime vuoden ajan Bērziņa on kehittänyt nuorille yleisöille suunnattuja ohjelmia, kuten lasten aamupäivät ja Antoine Doinel -elokuvakoulu, jossa nuoret voivat tutustua elokuvan eri osa-alueisiin, elokuvahistoriaan ja harjoitella elokuvakritiikkiä. Yhdessä Kino Bizen tiimin kanssa hän luo parhaillaan laajempaa elokuvakasvatusverkostoa, johon kuuluu koulujen opettajille suunnattua epävirallista elokuvakasvatusta sekä nuorille suunnattuja elokuvatyöpajoja.

Paula Bērziņa on työskennellyt vuodesta 2018 lähtien myös Riian kansainvälisellä elokuvafestivaalilla toimialatapahtumista ja elokuvien levityksestä vastaavana johtajana. Aiemmin hän työskenteli eri elokuvissa ja kaupallisissa tehtävissä tuottajana, ohjaajana, lavastajana ja maskeeraajana. Edellä mainitun lisäksi Bērziņa on tuottaja ja yksi uusimmille elokuville ja elokuvaklassikoille omistetun Mans draugs – kino Cilvēks -podcastin juontajista.

Margje de Koning ohjasi opintojensa päätyttyä dokumentteja eri yleisradioyhtiöille 12 vuoden ajan.

Hän myös piti luentoja dokumenttielokuvista Amsterdamin yliopistossa.

De Koningista tuli elokuussa 2004 52-minuuttisten dokumenttielokuvien tilaustoimittaja. Kyse oli luovien 52-minuuttisten dokumenttielokuvien tuottamisesta ja yhteistuotannosta. Niissä käsiteltiin ajankohtaisia sosiaalisia, sosiokulttuurisia ja moraalisia kysymyksiä, joissa oli vahva inhimillinen näkökulma. Painopiste oli Alankomaita koskevissa kysymyksissä, mutta dokumenteissa käsiteltiin myös koko maailman asioita. Margje de Koning toimi tammikuusta 2005 lähtien julkisen yleisradioyhtiön IKONin televisio-osaston päällikkönä, ja tammikuussa 2012 hänestä tuli IKONin televisio-, radio- ja uuden median ohjelmien päällikkö. IKON liitettiin tammikuusta 2016 alkaen EO:hon, ja Margje de Koning on toiminut EOdocsin dokumenttiohjelmien päällikkönä. Hän jätti yleisradioyhtiön syyskuussa 2019 ja hänestä tuli Movies that Matter -elokuvafestivaalin uusi taiteellinen johtaja.

Vuonna 1975 syntynyt Gaia Furrer suoritti elokuvahistorian tutkinnon La Sapienza -yliopistossa Roomassa. Hänen yhteistyökumppaninaan kansallisten ja kansainvälisten projektien kuratoinnissa on ollut Film Italia, julkinen virasto, joka tekee italialaista elokuvaa tunnetuksi ulkomailla. Hän on tuottanut muutamia lyhytelokuvia ja yhden pitkän elokuvan. Hän on myös suunnitellut ohjelmia ja toiminut konsulttina useilla elokuvafestivaaleilla. Vuodesta 2004 Furrer on toiminut ohjelmasuunnittelupäällikkönä Noir in Festival -elokuvajuhlilla. Hän on toiminut Giornate degli Autori -sarjassa sen ensimmäisestä vuodesta alkaen, ensin ohjelmasuunnittelijana ja sitten ohjelmasuunnittelupäällikkönä. Hänet nimitettiin sen uudeksi taiteelliseksi johtajaksi vuonna 2020.

Marta Fernandes on ollut elokuusta 2008 lähtien Midas Filmesin elokuvien levityksestä ja hankinnoista vastaava johtaja, ja hän on myös ohjelmasuunnittelutiimin jäsen. Hän hoitaa lisäksi Cinema Idealin lehdistösuhteita ja sosiaalista mediaa. Cinema Ideal on Midas II Cinemas -yrityksen elokuvateatteri, joka kunnostettiin ja avattiin uudelleen vuonna 2014.

Fernandes on työskennellyt elokuvien levityksen parissa yli 20 vuotta. Ensiksi hän työskenteli Atalanta/Medeia Filmes -yhtiössä, jossa hän vastasi yli 200 elokuvan teatterilevitykseen liittyvistä viestintä- ja markkinointistrategioista. Hän vastasi myös useiden Medeia-elokuvateattereiden järjestämien ohjelmien, keskustelujen ja festivaalien ohjelmasuunnittelusta sekä IndieLisboa-elokuvafestivaalista, jossa hän toimi vastaavana tuottajana. Ennen elokuva-alalle siirtymistään hän työskenteli toimittajana ja kuului viestinnän seurantakeskuksen Obercomin tutkimusryhmään, jossa hän toimi useiden Eurooppaa käsittelevien raporttien kirjoittajana ja toisena kirjoittajana. Hän on suorittanut mediatutkimuksen tutkinnon Universidade Nova de Lisboa -yliopistossa ja elokuvataiteen maisterin tutkinnon. Jatko-opinnoissaan hän on perehtynyt kulttuurinhallintoon sekä esiin nouseviin diskursseihin ja kulttuureihin – kritiikistä taiteeseen.

Priscilla Gessati opiskeli venäjää INALCOssa ja suoritti kulttuuripolitiikan maisterintutkinnon Pariisin VIII yliopiston Eurooppa-tutkimuksen instituutissa, minkä jälkeen hän vastasi Europa Cinemas -verkoston Eurooppa-ohjelman tutkimuksesta ja verkostotarkastelusta. Sen jälkeen hän työskenteli Pariisin kunnallisessa elokuvakeskuksessa Forum des Imagesissa. Hän työskenteli myös Ciné Lumièren ohjelmasuunnittelutyössä Ranskan instituutille Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja viidennen Totally Serialized TV-sarjafestivaalin tuotannossa. Hän on paneutunut arthouse-elokuvien ja monimuotoisuuteen liittyvien elokuvien ohjelmasuunnitteluun ja toimii niiden tukijana. Gessati koordinoi Potemkine Films -yhtiön levitys- ja julkaisutoimintaa ennen kuin hän alkoi johtaa Champs Élysées'n varrella sijaitsevaa historiallista elokuvateatteria Le Balzacia. Hän kirjoitti yhdessä Joël Chapronin kanssa teokset Principles and Mechanisms of Financing French Cinema ja Regulation and Practices of Cinematographic Exploitation, jotka oli alun perin tarkoitettu Venäjän markkinoille. Gessati aloitti hiljattain uudessa tehtävässä l'Entrepôt’ssa (Pariisissa) epätyypillisessä tilassa, jossa on elokuvateatterin lisäksi musiikki- ja taidegalleria, ravintola ja baari.

Yannis Giannetakis (s. 1997) on kreikkalainen elokuvantekijä ja ohjaaja. Suoritettuaan Norwichin taideyliopiston elokuvan ja liikkuvan kuvan tuotannon kandidaatin tutkinnon vuonna 2021 hänestä tuli 78. Venetsian kansainvälisen elokuvafestivaalin Giornate degli Autori -kilpailun tuomariston virallinen jäsen. Viime vuonna hän toimi LUX-yleisöpalkinnon Kreikan suurlähettiläänä ja matkusti festivaaleille eri puolille Eurooppaa (Thessaloniki, Berliini, Cannes). Elokuvaohjaajana hän ohjaa ja käsikirjoittaa lyhytelokuvia. Hän on saanut valmiiksi kaksi elokuvaa, jotka saavat ensi-iltansa vuonna 2022. Hän on myös osallistunut moniin lyhytelokuvien ja kokoillan elokuvien tuotantoihin, muun muassa Spencer (ohjaaja Pablo Larraín, 2021). Giannetakisin tulevaisuuden haaveena on perustaa elokuvantekijöiden kollektiivi, jonka toiminta alkaa Ateenasta ja laajenee kansainvälisesti. Hän haluaa nähdä, mihin kaikkeen tämä johtaa.

Ibtisam Omer on alun perin Tukholmasta, Ruotsista, kotoisin oleva markkinointipäällikkö ja kouluttaja, jolla on yli 12 vuoden kansainvälinen työkokemus johtavissa teknologia-, muoti- ja viihdealan yrityksissä. Ibtisam on aiemmin työskennellyt Adidaksella, Googlella ja Netflixillä, ja hän on myös toiminut toimialajohtajana ja luennoitsijana Creative Business School Hyper Islandissa.

Ibtisam toimii tällä hetkellä MUBI-suoratoistoalustan globaalina markkinointijohtajana Berliinissä.

Joan Sala on suorittanut humanistisen ja audiovisuaalisen viestinnän tutkinnot sekä mainosalan tutkinnon. Hän on työskennellyt vuodesta 2008 lähtien Filmin VOD -alustalla. Hän toimii tällä hetkellä toisena hankintajohtajana, ohjelmasuunnittelijana ja toimituspäällikkönä. FilmIn perusti vuonna 2010 oman festivaalinsa, Atlántida Mallorca Film Festin. Sala toimii myös sen apulaisjohtajana ja ohjelmasuunnittelijana. Hän on toiminut vuodesta 2020 lähtien myös Huelvan iberoamerikkalaisen elokuvajuhlan ohjelmasuunnittelijana ja tehnyt yhteistyötä Gijónin kansainvälisen elokuvajuhlan kanssa kykyjenetsijänä. Hän toimii myös luennoitsijana useissa yliopistoissa ja elokuvakouluissa.

Lev Slivnik syntyi Ljubljanassa, Sloveniassa vuonna 1998. Hän osallistui aluksi Ostrenje pogleda (Sharpening the Gaze) -elokuvakritiikki- ja koulutusohjelman toteuttamiseen ja laajentamiseen Ljubljanassa ja avusti myöhemmin sitä. Ljubljanan yliopistossa hän oli mukana perustamassa elokuvayhdistystä, jonka puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana hän toimi sen kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana. Venetsian 78. kansainvälisten elokuvajuhlien aikana hän toimi Giornate degli Autori -tapahtuman virallisessa tuomaristossa 27 Times Cinema Initiative -aloitteen slovenialaisena jäsenenä ja LUX-yleisöpalkinnon 2022 -kilpailun lähettiläänä.

Slivnik on vuoden 2022 Giornate degli Autori -kilpailun esivalitsija. Hän saa parhaillaan Carnegie-lomastipendin rahoitusta perustutkinto-opiskelijoille ja tekee elokuva- ja elokuvayleisötutkimusta.

Lenka Tyrpáková on syntynyt Prahassa. Hän valmistui Kaarlen yliopiston filosofian ja taiteiden tiedekunnasta, jossa hän opiskeli venäjää ja ukrainaa. Myöhemmin hän suoritti Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen opintoja yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Hän liittyi Karlovy Varyn kansainvälisten elokuvajuhlien tiimiin vuonna 2005 ja on siitä lähtien työskennellyt sen ohjelmasuunnitteluosastolla. Hän on valintalautakunnan jäsen ja ohjelmasuunnittelija East of the West -kilpailussa, jossa keskitytään esikoiselokuviin ja tekijöidensä toisiin elokuviin Keski- ja Itä-Euroopasta, Turkista, Kreikasta ja Lähi-idästä. Karlovy Varyn kansainvälisillä elokuvajuhlilla hän on myös mukana valitsemassa hankkeita alan Eastern Promises -foorumille. Vuodesta 2008 Tyrpáková on ollut myös Prahan lyhytelokuvajuhlien ja useiden muiden festivaalien ohjelmasuunnittelija. Hän toimii lisäksi kykyjenetsijänä MIDPOINT Institutessa.

Jasmila Žbanić syntyi Sarajevossa 19. joulukuuta 1974. Hän valmistui Sarajevon esittävien taiteiden akatemian teatteri- ja elokuvaohjauksen osastolta. Ennen elokuvantekoa hän työskenteli nukketeatterinjohtajana Vermontissa sijaitsevassa ”Bread and Puppet” -teatterissa ja klovnina Lee Delongin työpajassa. Vuonna 1997 hän perusti ystäviensä kanssa Deblokada-taiteilijayhdistyksen, jonka kautta hän tuotti, käsikirjoitti ja ohjasi useita dokumentteja, videotaideteoksia ja lyhytelokuvia. Niihin kuuluu pitkä elokuva Grbavica, joka palkittiin vuoden 2006 Berlinalessa Kultaisella karhulla. Žbanićin viimeisin elokuva Quo Vadis, Aida? sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla, ja useiden muiden palkintojen lisäksi elokuva sai European Film Awards -palkinnon parhaasta elokuvasta, ohjaajasta ja naispääosanäyttelijästä sekä ehdokkuuden Yhdysvaltain Oscar-palkintoon parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa ja kaksi BAFTA-palkintoa.

VALIKOITU FILMOGRAFIA

2020: Quo Vadis, Aida?

2019: Airborne (dokumenttielokuva)

2015: One Day in Sarajevo (dokumenttielokuva)

2014: Love Island 2013: For Those Who Can Tell No Tales

2009: On the Path / Na Putu

2008: Participation (lyhytelokuva osa sarjaa Stories on Human Rights)

2007: Builder’s Diary (dokumenttielokuva)

2006: Grbavica

2004: Birthday (lyhytelokuva, osa sarjaa Lost and Found)

2003: Images from the Corner (dokumenttielokuva)

Alankomaalaissyntyinen Matthijs Wouter Knol on vuodesta 2021 lähtien toiminut European Film Academyn toimitusjohtajana ja johtajana. Hän vastaa akatemian johtamisesta, visioinnista ja nykyisen ja tulevan toiminnan kaikesta ohjelmasuunnittelusta, mukaan lukien uuden yleisöpohjan kehittäminen ja elokuvakasvatushankkeet, jotka kaikki liittyvät Euroopan elokuvakuukauteen ja Euroopan elokuvapalkintoon.

Maria Silvia Gatta aloitti Euroopan komission Media-ohjelmassa vuonna 2003, ja hän on vastannut Media+-ohjelman ja levitystuen arvioinnista.

Vietettyään jakson ulkomailla hän on vuodesta 2019 lähtien johtanut Luova Media -ohjelman 2021–2027 täytäntöönpanoa ja työskentelee eurooppalaisen elokuvaperintöpolitiikan parissa.

Fatima Djoumer liittyi Europa Cinemas -verkostoon vuonna 1993 kansainvälisten suhteiden ja tapahtumien päällikkönä ja on järjestänyt verkoston konferensseja, yleisökehitysohjelmia ja innovointilaboratorioita. Hän on myös osallistunut Europa Cinemas -laatumerkin kehittämiseen. Europa Cinemas on elokuvateatteriverkosto, joka tukee eurooppalaisten elokuvien levitystä niiden lähtömaiden ulkopuolelle sekä yleisökehitystoimintaa, jossa keskitytään herättämään nuorten yleisöjen kiinnostus eurooppalaisia elokuvia kohtaan.

Verkostossa on 1 216 jäsenteatteria (joissa on 3 131 salia) 738 kaupungissa 43 maassa.